Ulkonäköpaineet - mistä kaikesta kuuluukaan kertoa?

Olen tähän asti tehnyt seksityötä lähinnä sivutoimisesti; en ole innostunut itseni kuvaamisesta, mutta se on suhteellisen tärkeää, mikäli haluaa jakaa materiaalia, jolla itseään mainostaa. Tähän on typerän arkipäiväinen syy - ulkonäköpaineet.

Toinen silmäni on osittain sokea ja se karsastaa. Suureksi hämmästyksekseni kahden vuoden aikana en ole saanut töissäni kuulla siitä kertaakaan, joten olen päätellyt, ettei se nyt niin kauhea ominaisuus voi olla. Olen valinnut sellaisia kuvakulmia, joissa se ei tule selkeästi esille ihan tarkoituksella, jonka vuoksi jäin pohtimaan, että kuinka rehellinen seksityöntekijän pitää olla?

Alalla on jonkin verran “normeja” ja vaikka kutsun niitä siksi, en tarkoita, että pidän niitä erityisen hyvinä normeina tai että kannatan sellaisten olemassaoloa. Yleensä pidetään hyväksyttävänä, että kasvoja ei tarvitse näyttää, mutta tatuoinneista, lävistyksistä ja muista “poikkeavuuksista” on hyvä mainita. Tässä tulee hyvin ilmi se, että naisen laatikko on edelleen ahdas; vaikka ilmoituksessani luki kahdesti, ettei minulla ole hiuksia, varasi joku ajan ihan vain todetakseen saapuessaan, että “ethän sä näytä edes naiselta” ja lähti. Maksamatta siis tietysti. Tarkka kuvaileminen (olettaen että toinen viitsii perehtyä annettuun tietoon, joka on asia erikseen) hyödyttää lähtökohtaisesti molempia osapuolia, koska asiakas harvemmin kääntyy ovelta, jos vastassa on suurin piirtein sitä, mitä hän osasi odottaa.

Ilokseni olen huomannut, että me kaikki emme näytä samalta ja hyvä niin. Vaikka high-class seuralaiset jossain Keski-Euroopassa mukailevat hyvin pitkälti länsimaalaista kauneusihannetta (ja “seuralaistoimistot” pitävät tylsän tavallisia kriteereitä työntekijöilleen) niin Suomen tarjonta on hyvinkin laaja ja värikäs. Tämä saattaa johtua siitä, että Suomessa ei ole “eliittiä” eikä siten 600€/tunti veloittavia “parempia” naisia, vaan olemme kaikki kutakuinkin samalla viivalla mm. tuntitaksan myötä ja koska mikään taho ei voi nostaa toisia toisten yli (mainostus- ja parituskielto).

Voisin kuvitella, että Suomessa alalle on helpompi tulla, kun asiakaskunta on tottunut siihen, että osa meistä on pitkäsäärisiä laitettuine kynsineen ja ripsienpidennykseen ja toiset omistavat tasan yhden setin alusvaatteita ja kampaavat hiuksensa juuri ennen asiakkaan saapumista verrattuna maahan, jossa toimii aktiivisesti jokin high class -verkosto ja suurin osa mainoksista, joita asiakkaat näkevät on näiden palveluntarjoajien mainoksia. En ole itse kokenut koskaan, että Suomessa olisi varsinaisesti kummempia odotuksia asiakkaiden taholta; sheivaaminen on ehkä jotain, jota usein odotetaan, mutta sellaiset asiakkaat, joille se on must, usein kysyvät itse, millainen tilanne viidakossa on.

Kolikolla on onneksi kääntöpuoli; tällä alalla kaikelle löytyy enemmän tai vähemmän kysyntää. Se palveluntarjoaja, jota toinen katsoo pitkin nenänvartta, on toiselle asiakkaalle unelma. Kaikelle ei tietenkään ole kysyntää yhtä paljon ja katson, että on ns. turvallisia valintoja, mitä voi seksityöntekijänä tehdä, vaikka kannustan jokaista laittamaan ensimmäiselle sijalle oman halunsa riippumatta siitä, mikä myy. Olen ajanut hiukseni kolmesti pois ja vaikka tiedän, että kysyntää on myös lyhythiuksisille, olen päättänyt kasvattaa ne takaisin. Kaipaan niiden harjaamista ja letittämistäkin, mutta on vaikeaa sanoa, mihin päätyisin jos en olisi töissä.

Olisiko minun pitänyt siis kertoa karsastuksesta? Jos asiakkaat äänestävät jaloillaan niin sanoisin, että ei. Nyt olen kuvaillut pari TikTok-videota ja aion kuvata itseäni paljon enemmän - varomatta kuvakulmia, joten asia ei ole enää “salaisuus”. Olen ajatellut, että on asioita, joista täytyy kertoa ilmoituksessa ja on asioita, jotka menevät kategoriaan “me olemme vain ihmisiä” ja asiakkaan täytyy kestää se, että näkee osan palveluntarjoajsta vain ovella, eikä etukäteen. Se, missä toinen silmäni menee, ei vaikuta mitenkään persoonaani tai suihinottotaitoihini. Se voi kuitenkin vaikuttaa ensivaikutelmaan, jonka vuoksi olen päättänyt, että asiakkaan on parempi todeta se paikan päällä (itsekästä, tiedän). Tulevaisuudessa aion suhtautua siihen ilman paineita; se näkykööt kuvissa, mutta en edelleenkään aio sitä ilmoituksessa korostaa turhaan. Jos se todella on asiakkaalle ylitsepääsemätön este, niin hän voi aina kääntyä ympäri.

Asiakkaalla saa olla mieltymyksiä, mutta missä menee se raja, kuinka tarkasti seksityöntekijän on osattava itsensä kuvailla? Entä jos palveluntarjoajalla on yksittäinen luomi, pitääkö siitä kertoa ihan vain jos se olisikin asiakkaalle se, mihin tämä vetää rajan? Tai räikeät kynnet? Isompi syntymämerkki? Olen jäävi mitään asiaan sanomaan, mutta sanon "ei". Kertaan; mielestäni on myös kategoria "kaikki me olemme ihmisiä" ja sen vuoksi meissä ei ole viivakoodia tai tuoteluetteloa, josta selviäisi joka ikisen karvan sijainti ja pituus. Jos tuntuu, että seksin ostaminen on vaikeaa, kun toisella saattaa olla jokin persoonallinen piirre niin kannattanee tutustua seksinukkeihin; ne kun tulevat tehtaalta ja ovat taatusti kaikki samanlaisia.