Seksityö osana urapolkua | 2
| Aku Meriläinen on mediataiteilija, jonka tavoitteena on tuoda pornon kentälle jotain uutta. |
Seksityön, oman ammattiosaamisen ja uran suhdetta käsittelevä sarja saa jatkoa Aku Meriläisen, 37, voimin. Meriläinen on mediataiteilija, jonka tämänhetkinen projekti käsittelee seksityötä antiableistisesta eli vammaisten syrjinnän vastaisesta näkökulmasta. Meriläinen tuottaa eroottista sisältöä kuvaajansa Tuisku Lehdon kanssa tunnetuille kuukausitilausperusteisille sivuille.
Ajatuksen seksityöstä MS-taudin kanssa elävä Meriläinen sai syksyllä 2021, kun hänellä oli edellinen pahenemisvaihe. Tuntomuutokset käsissä ja jaloissa saivat Meriläisen ajattelemaan, ettei hänellä välttämättä ole samalla tavalla vuosia jäljellä kuin tervekehoisilla ihmisillä. MS-tauti on yleisin nuorten aikuisten liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus, joka on parantumaton ja etenee aalloittain. Etenemistä voidaan kuitenkin hidastaa mm. lääkityksellä.
Pohtiessaan, mikä elämässä on tärkeää ja keskeistä, Meriläinen oivalsi yhden näistä asioista olevan seksi. Seksuaalisesti aktiivisena ihmisenä ja eroottisen kiinnostuksen sekä viehätyksen tuomista jännitteistä pitävänä persoonana alkoi Meriläinen ajatella, mikä estäisi häntä tekemästä esimerkiksi online-seksityötä.
- Tietyt ajatukset alkoivat murenemaan - miten paljon välitän siitä, miten kuuluisi elää tai että tarvitaan rivitalo ja heteronormatiivinen parisuhde sekä kaksi lasta. Tällaiset normit ja häpeän sekä stigman tuomat esteet alkoivat menettämään merkitystään, koska tämä on meidän ainoa elämä, kertoo Meriläinen.
Meriläinen koki, että omakohtaista tietoa oli vaikea saada, sillä olemassa olevat yhteisöt ovat suljettuja ja tietoa niukasti. Vertaistukea alaa vasta harkitseville on hankala löytää, mutta esimerkiksi Pro-tukipiste tarjosi Meriläiselle mahdollisuuden tavata seksi- ja erotiikka-alan asiantuntijaa. Alalla jo työskenteleville hän suosittelee verkostoitumista vahvasti .
- Koin sen suureksi päätökseksi - puoli vuotta mietin ja suunnittelin tätä, ennen ryhtymistä mihinkään. Kyllä se on paljon isompi kysymys, menenkö nyt poliisikouluun vai haluaisinko opiskella opettajaksi vai haluaisiko tehdä seksityötä, koska yksi näistä asioista on vahvasti stigmatisoitunutta. Siinä kyllä paljon asioita, mitä piti miettiä läpi. Minulla olisi luultavasti ollut ennakkoluuloja jos olisin erikseen pysähtynyt miettimään.
Vertaisverkoston positiivisen vastaanoton lisäksi Meriläinen kokee, että tukea on saanut viime vuosina sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta omaehtoisesta voimaantumisesta - ihmiset tekevät seksityötä omilla nimillään kasvoillaan. Tämän kokeminen ja näkeminen omin silmin antoi Meriläiselle luottoa siitä, että elämme ajassa, jossa alamme olla valmiita siihen, että ymmärretään ihmisten voivan omista lähtökohdistaan tehdä seksityötä.
- Seksi koskettaa meidän jokaisen elämää tavalla tai toisella. Minkä ihmeen takia sitä ei voisi tehdä työnä? Esimerkiksi seksologin työ on paljon hyväksyttävämpää kuin seksityöntekijän tai pornonäyttelijän työ. Tämä on turhaa; miksi se [eroottinen työ] on niin stigmatisoitunutta?
Valokuvaaja Lehdon liittymistä projektiin Meriläinen kuvailee “silkaksi tuuriksi”. He tunsivat etukäteen seksipositiivisesta yhteisöstä ja Meriläinen päätti kysyä häneltä, kiinnostaisiko Lehtoa lähteä kuvaamaan tällaista projektia .Lehdolla sattui olemaan jo ennestään kokemusta feministisen ja eettisemmän pornon kuvaamisesta ja Meriläisen mukaan he ovat hitsautuneet tiiviiksi parivaljakoksi projektin edetessä.
Ammattimaisuuden ja tietyn vakavuuden tekemisen suhteen Meriläinen kokee tärkeäksi osa-alueeksi. Aikaisemmasta esittävien taiteiden ammattitaidosta on ollut hyötyä ja sisältö on vastannut haluttua. Meriläinen toivoo, että projektissa nähtävä osaaminen ja laatu välittyisivät ammattitaitona.
Markkinointi on kuitenkin vaikeaa. Kun pornoa lähestyy feministisesti ja eettisimpien työskentelytapojen mukaisesti sekä antiableistisesti, luo se Meriläisen mukaan monta uutta tulokulmaa työhön. Suurimmat alustat oman materiaalin myymiseen nostavat - jos nostavat - esille lähinnä valtavirtaa miellyttävää pornoa, jolloin markkinointi jää (erityisesti laatikon ulkopuolelta pornoa tuottavan) sisällöntuottajien harteille. Muita kanavia on kuitenkin vaikea löytää, sillä suurin osa isoista sosiaalisen median alustoista kieltävät pornon markkinoinnin.
Jo pitkään on puhuttu siitä, että erotiikka-ala suosii valkoisia, hoikkia ja länsimaalaista kauneuskäsitystä mukailevia naisia. Tämä näkyy myös pornossa. Osaltaan Lehdon ja Meriläisen projektiin on vaikuttanut myös halu tuoda pornon kentälle jotain uutta, sillä eettisemmästä pornosta on pulaa.
- Meidän pitää miettiä tarkkaan, mitä me siitä puhumme ja miten me sitä markkinoimme. Me emme voi kopioida keneltä tahansa penikselliseltä tai pimpilliseltä tai muilta heidän markkinointistrategioitaan, koska ne eivät välttämättä istu siihen, mitä me haluamme välittää, tehdä ja tuoda.
Meriläiselle ei ole tärkeää, tietääkö ihminen tuotetun sisällön ydinviestiä etukäteen vaan toivoo katsojan pysähtyvän ja miettivän, mitä katsoo, sillä porno on tässä tapauksessa osa rampa-aktivismia, ei toisinpäin.
- Nyt toivon mukaan tulevien kuukausien aikana pystymme keskittymään, miten me puhutaan, viestitään ja markkinoidaan tästä projektista, koska sen täytyy olla meidän pyrkimyksemme mukaista, joita ovat antiableismi, queer ja feministinen porno sekä eettisyys.
Vaikka sisällöntuottaja tarvitsee luovuutta, pelkkää “taideterapiaa” seksityö ei Meriläisen mukaan ole. Vaikka omaehtoinen esineellistyminen ja muiden katseille itsensä altistaminen on tuonut Meriläiselle hyvää oloa, ei seksityön tuomat kokemukset jää pelkästään siihen, sillä Meriläiselle työssä korostuu myös itsensä haastaminen ja oman kehon kauneuden esiintuominen.
- Se mitä teemme, on esteettisesti tosi pitkälle vietyä ja harkittua kun sitten taas tällainen itse kuvattu, lähelle tuleva ja autenttinen ja henkilökohtainen, on toinen tällainen mikä toimii OnlyFansissa, mutta se ei ole meidän juttumme.
Ansioluetteloon seksityö ei Meriläisellä sellaisenaan päädy, mutta merkityksellisyyttä työ on tuonut sitäkin enemmän. Vaikka Meriläinen puhuu seksityöstä projektina, hän naurahtaa hyväntuulisesti, ettei osaa vielä nimetä syytä, jonka vuoksi lopettaisi.
- Siinä on työsarkaa, että ihmisten käsitys seksityöstä muuttuu ja se että kokee, että sillä on väliä että on ryhtynyt tekemään seksityötä ja kokee että on mahdollisuus toivon mukaan jotenkin muuttaa sitä käsitystä siitä, miten seksityö ymmärretään. Niin se, tuo merkityksellisyyden tunnetta elämään ihan mahdottoman paljon ja on suurin anti ehkä mitä siitä saa.”
Saatu palaute niin yleisön kuin läheistenkin puolesta on ollut lähestulkoon pelkästään positiivista, vaikka alussa kertominen ja julkisesti tekeminen jännitti Meriläistä.
- Luulen, että siinä myös se, että kun teen avoimesti MS-taudin kanssa elävänä ihmisenä tätä ja nimenomaan tämä rampa-näkökulma, mikä tässä on, haastaa ihmisiä miettimään niitä ensimmäisiä ennakkoluuloja, että seksityö ei ole tavallaan vaan itsenään vaan heidän pitää vähän miettiä sitä tulokulmaa, että “hetkinen, mitäs tää tarkoittaa, vammainen ihminen tekee seksityötä” ja se tuo siihen haastetta, jolloin katsoja purkaa niitä ensimmäisiä stereotyyppisiä ajatuksia jo siinä vaiheessa.
Haastateltava | Aku Meriläinen
Instagram | Fansly (+18) | OnlyFans (+18)
| Tämä kirjoitus on osa sarjaa, jossa käsittelen seksityötä osana työelämää, työnhakua sekä opiskelua.
Osa 1 - Miten kertoa seksityöstä työhakemuksessa? |